Reaction Rumble: Kemian ja arcade-taistelun yhdistelmä

Kun David Breslauer oli 1990-luvulla teini-ikäinen, hänen setänsä, Rutgersin yliopiston kemisti Kenneth Breslauer toivoi, että oppimapelejä olisi enemmän. Erityisesti hän toivoi peliä, joka voisi opettaa oppilaille, kuinka kemialliset alkuaineet vaikuttavat toisiinsa. “[Setäni] sanoi vain: ‘Sinun pitäisi tehdä se'”, Breslauer muistelee.

Aikanaan suosittuissa taistelupeissä kuten ja näkyi pikselöityjä hahmoja, jotka suorittivat lyöntien, potkujen ja hyppyjen yhdistelmiä voitettuaan vastustajansa. “Mutta minulla ei silloin ollut varaa enkä tiennyt, kuinka sellaisen pelin tekee,” Breslauer sanoo, mutta kemian peliä koskeva ajatus jäi vaivaamaan häntä vuosikymmeniksi.

Breslauer, nyt biotekniikka-alan yrittäjä ja Bolt Threadsin perustajiin kuuluva, päätti toteuttaa tämän kauan odotetun idean viikonloppuprojektina juuri ennen setänsä 79. syntymäpäivää. Hyödyntäen omaa tietotekniikan taustaansa ja uusimpia tekoälytyökaluja hän loi selaimessa toimivan pelin .

Jaksotaulun muuttaminen taistelupeliksi

Aivan kuten hänen nuoruuden taistelupelinsä, omaksuu nostalgisen arcaden visuaalisen tyylin. Tässä pelaajat voivat valita kahdeksan hahmon välillä: vedyn, hiilen, hapen, neonin, natriumin, kloorin, raudan ja kuparin. Jokaisella alkuaineella on omat ominaisuutensa ja siirtionsa. Esimerkiksi kloorin karikatuuriin kuuluu kaasumaski, ja se voi hyökätä hapokkaalla kaasulla.

Pelaajat voivat valita hahmonsa. Jokaisella on omat erityisliikkeensä.

Pelaajat voivat valita hahmonsa. Jokaisella on omat erityisliikkeensä.

Breslauer huomautti, että nämä edustivat “elementtien tasapainoa koko taulukossa eri käyttäytymisillä, jotka johtaisivat mielenkiintoisimpiin vuorovaikutuksiin”. Pelaajat voivat myös valita vastustajansa ja taistella areenassa erilaisissa oloissa, kuten kuumuudessa, hapottajissa, magneettikentissä, happokentissä ja jännitteessä.

Yksi Breslauerin suurista haasteista oli viilata viihdyttävyyden ja tarkkuuden välillä. “Sinun täytyy ylittää tämä kuilu tieteellisen tiukkuuden ja jännittävien pelimekaniikojen välillä,” hän selitti. Kun jotkut pelaajat harkitsevat strategisesti hyökkäyskombinaatioitaan, toiset saattavat naputella voittonsa napinpainalluksilla. Kummallakin tavalla seuraavalla ruudulla selitetään, kuinka ja miksi alkuaine voitti taistelun, näyttäen tietyn kemiallisen kaavan ja tuotteen sekä lisätekstin, joka kuvaa reaktiota.

Hän oli vain innoissaan siitä, että visio toteutui,” Breslauer sili hänen paljastaessaan . “[Setoni] piti natrium- ja kloriniehahmoja kahden mielenkiintoisimpana, vaikka natriumia enemmän, koska se on hänen laboratoriossaan vakiovarustusta.

Peli, joka on rakennettu viihteellisyyteen, löytää koulutustarkoituksen

Breslauerilla ei ollut peliin suunniteltuna suurta suunnitelmaa muuta kuin omituisen syntymäpäivälahjan luominen setälleen. Mutta jakemalla peli verkossa hän on saanut innostuneen vastaanoton. “Monille ikäisilleni tämä voisi olla ollut tapa oppia kemiaa ei-kemisteille,” hän sanoi.

Muutama opettaja on Breslauerille ilmoittanut suunnitellansa jakaa pelin yläkoululaisilleen. Vastaus on myös saanut hänet pohtimaan, minne voisi edetä. Parannettavaa on varmasti, hän sanoi, mutta peli voisi kuitenkin laajentua aikanaan kattamaan koko jaksotaulun kemiallisten periaatteiden ja yhä dynaamisemman pelimekaniikan kera.