Virtuaalitodellisuus British Museumin: Mikä on virtuaalitodellisuuden ympäristojen arvo oppimiseen

Virtuaalitodellisuus: Tutkimus teknologian perusperiaatteista käsien ja kliinisten sovellusten välillä

Johdanto: Historialliset juuret ja käsitteellinen määritelmä

Virtuaalitodellisuus (VR) on teknologinen paradigma, joka mahdollistaa käyttäjän kokea olevansa digitaalisessa, interaktiivisessa ympäristössä irrottaen hänet fyysisestä ympäristöstään. Tämä kyky ei ole uusi; sille on olemassa esimerkkejä yli kahden vuosisadan ajalta. 1800-luvulla monet taiteijat tuottivat laajoja panoramamaalauksia – esimerkiksi amerikkalainen taiteija Benjamin Westin teos (1796) ja myöhemmin asiantuntijat tuottivat stereoskooppisia valokuvia, jotka livoivat syvyyden illuusion litteiden kuvien päälle luoden kolmeulotteisen vaikutelman. Näiden kahden työn yhteinen tavoite oli kutsua katsoja uppoutumaan esitettyyn visuaaliseen näkymään (Virtual Reality Society, 2015).

Digitaalinen todellisuus määritellään seuraavasti: “käyttäjä-tietokone-liityntä, joka sisältää reaaliaikaisen simuloinnin ja vuorovaikutuksen useiden aistikanavien kautta … mukaan lukien [näkö, kuulo, kosketus, haju ja maku]” (Burdea & Coiffet, 2003, s. 3). Tämä määritelmä tuo selvästi esiin, että teknologia ei rajoitu ainoastaan näkyvään esitykseen, vaan sisältää useiden aistien palautteen integroimisen, ja osoittaa, että digitaalinen todellisuus jatkaa vuosisatoja kestänyttä “vaihtoehtaisen todellisuuden kokemista” -tarvetta.

Mekanizmalar: Sanal Gerçekliği Oluşturan Bileşenler

Virtuaalitodellisuussysteemit perustuvat käyttäjän sijoittamiseen digitaaliseen ympäristöön useassa toisiaan täydentävässä perusteknologian komponentissa. Tämän systeemin toimintaa voidaan tarkastella kolmessa pääkategorissa.

Näyttäminen ja tilavuus (stereoskopia)

Sanal gerçekliğin keskim merkezinde yer alır. İki ayrı ekran veya tek bir ekranda iki göze farklı açılar sunarak beynin derinlik algısını yeniden yaratan bu teknik, kullanıcının ortamdaki nesnelerin üç boyutlu olduğunu hissetmesini sağlar. ayarı ve her göz için ayrı görüntü üretimi perspektif paralaks etkisini aktive ederek gerçekçi bir derinlik algısı oluşturur.

Seurantasysteemit (Tracking)

Käyttäjän päänliikkeiden reaaliaikainen seuranta perustuu -antureihin, eli gyroskooppeihin ja akselimittimiin, jotka varmistavat, että kuvanäkymä synkronoidaan käyttäjän liikkeiden kanssa. Tämän kiertoprosessin viiveen on oltava erittäin pieni; liian suuri viive voi aiheuttaa -oireita, joita tunnetaan myös nimellä virtuaalinen liikekipu.

Monisensuorinen palaute

Nykyjärjestelmät ylittävät visuaalisen ja audion kanavien rajojen ja ottavat mukaan myös kosketuspalautteen (haptiikka) ja joskus hajun/maun simulointia. Tämä monimutkaisuus vahvistaa -kokemusta, mikä helpottaa aivojen koodaamaan virtuaaliympäristön todelliseksi.

Sektörel Boyutlar: Eğitimden Kültüre ve Turizme – Tämä otsikko on turkkieksi, en siis voi kääntää sitä suomeksi.

Viimeisten kolmenadan vuosikymmenenä virtuaalitodellisuus on palvellut pääosina peliteollisuuden työkaluna; käyttäjäkokemukset, jotka kehitettiin yhteensopiville laitteille, keskittyivät ensisijaisesti viihteeseen. 1980-luvulla Segan Master Systemin 3D-lasit ja Nintendo’n Virtual Boy -kuulokkeet (1995) tarjosivat käyttäjille mahdollisuuden pelata valikoituja pelejä matalaresoluutioisissa kolmiulotteisissa ympäristöissä; mutta heikot myyntiluvut ja huono käyttäjäkokemus johtivat siihen, että VR-potentiaalin ensimmäinen innostus haalistui ajaksi (Workman, 2014). Viimeisten viiden vuoden aikana laitteiden laatu, niihin liittyvät varusteet ja ohjelmistokokemukset ovat parantuneet ja sovellusmahdollisuudet kasvaneet, joten peliteollisuuden ulkopuoliset alat ovat aktiivisesti pyrkineet ottamaan tämän teknologian osakseen sen tarjoamien mahdollisuuksien ansiosta.

Kulttuuriperintösektori: Virtuaalitodellisuuden koulutuksellinen muutos

Perintö- (perinnöllisyys-) alalla varhain virtuaalitodellisuuteen suuntautuneet laitokset ovat käyttäneet teknologiaa erityisesti tarjotakseen suurempaa saavutettavuutta etäisille vierailijoille; kun taas muutamat laitokset ovat keskittyneet tarjoamaan “virtuaalisen kierroksen” kokemuksia. Courtauld-gallerian esimerkki Lontoossa kehitti VR-sovelluksen yhteistyössä WoofbertVR:n kanssa luomalla uudelleen Wolfson-tilan ja antaen Samsung Gear VR -kuulokkeiden käyttäjille mahdollisuuden tutkia impressionisteja ja post-impressionisteja tauluja heidän omien toiveidensa mukaisesti. Vastaavasti Dulwichin galleria Lontossa loi yhteistyössä Googlen kulttuurilaitoksen kanssa sujuvan virtuaalisen kierroksen; tämä oli alkujaan luonteeltaan saavutettavuutta tarjoava esitys nuorille potilaille, jotka olivat sairaalahoitossa eivätkä voineet vierailla gallerioissa fyysisesti.

Tietyt laitokset, jotka ovat ottaneet nämä tutkimukset käyttöön, ovat alkaneet yrittää tuottaa kokemuksia, joissa kokoelmatesoja siirretään näyttely- tai arkistoalueilta ja sijoitetaan takaisin niiden alkuperäisiin historiallisiin ympäristöihin. Huhtikuussa 2015 Newcastle’ssa sijaitseva Great North Museum: Hancock järjesti yhteistyössä Chronicles VR:n kanssa demotapahtuman, jossa vieraille tarjottiin mahdollisuus tutkia virtuaalista kreikkalaista villaa Oculus Rift -kuulokkeilla. Väylässä oli mukana viisitoista esinettä museon keramiikkakokoelmasta.

Tässä yhteydessä British Museumin lähestymistapa on silmiin pistävä: kesällä 2015 museon koulutusyksikkö Samsung Digital Discovery Centre (SDDC) mahdollisti yleisölle pääsyn virtuaalitodellisuuteen Samsung Gear VR -kuulokkeiden, Galaxy-tablettien ja mukaansatempaavan kupin kautta Great Court’ssa järjestetyssä Virtuaalitodellisuuden viikonloppu-tapahtumassa. Näin British Museumista tuli yksi maailman ensimmäisistä museoista, joka otti teknologian osaksi oppimisohjelmaansa. SDDC toteuttaa digitaalista oppimisohjelmaa perheille, nuorille ja kouluvierailijoille tarjoamalla sekä jatkuvasti saatavilla olevia (drop-in) tapahtumia että arkipäivisin ja joka viikonloppuna varattavia istuntoja; istunnoissa käytetään monenlaisia digitaalisia laitteita ja ohjelmistoja työkaluina, jotka kannustavat osallistujia tutkimaan kokoelmaa, osallistumaan siihen ja vastaamaan siihen. Tämä hanke otti VR-teknologian ohjelmaansa ensimmäisen kerran viikonlopputapahtumalla 8.–9. elokuuta 2015 ja mahdollisti lasten ja nuorten sekä koulujen ja perheiden arvioida virtuaalitodellisuusympäristöjen arvoa oppimiselle.

Matkailusektori: Aikamatkailun potentiaali

Uusien sovellusten esimerkkejä tulee matkailusektorista; tämä sektori arvostaa käyttajiensa kykyä siirtää heidät nykyisestä ympäristöstään minne vain maailman kolkkaan. Etelä-Afrikan matkailu tarjosi kevään 2015 aikana vierailijoille Manchesterin ja Lontoon valituissa baareissa viiden minuutin virtuaalitodellisuuden kokemuksen, joka sisälsi “intensiivisen toiminnallisen loman”, mukaan lukien köysiradan varassa laskemisen Table Mountainilla Kapkaupungissa ja häkin sisällä tapahtuvan karkkiluistelun. Tämä käyttö liittyy enimmäkseen viihteeseen; kuitenkin Jason Kingsley kirjoitti vuonna 2015 The Guardian -lehdessä seuraavanlaisia sanoja: “Miksi rajoitamme virtuaalitodellisuuden matkailun vain tähän päivään? Suurempi potentiaali piilee aikamatkailussa.” Museot ja galleriat ovat aloittaneet tämän mahdollisuuden tutkimisen varhaisissa kokeiluissa.

Klinikkokorit: Tieteelliset sovellukset terapiassa, rehabilitaatiossa ja koulutuksessa

Virtuaalitodellisuuden tieteellinen merkitys ei rajoitu vain viihde- tai kulttuuriperintöarvoihin; se osoittaa näyttöpäätteellistä arvoa kliinisissä sovelluksissa. Tässä luvussa tarkastelemme teknologian roolia terveydenkoulutuksessa.

Trauma ja kirurginen koulutus

Virtuaalitodellisuus tarjoaa simulaatioon perustuvia oppimisympäristöjä, jotka mahdollistavat kirurgien toistavan monimutkaisia toimenpiteitä ilman riskiä. Nämä järjestelmät ohittavat leikkaussalin kokemuksen rajoitukset (potilaan turvallisuus, saavutettavuus) ja auttavat lääketieteen opiskelijoita kehittämään motorisia taitojaan turvallisessa ympäristössä.

Fysikaalinen rehabilitaatio

Potilaisilla, joilla on halvaus tai vamman jälkeinen tila, virtuaalitodellisuuteen perustuvat rehabilitaiprotokollat lisäävät potilaan yhteistykyä tehostamalla toistuvia liikeharjoituksia pelaistamalla. Palautusyklit ja motivoivat visuaaliset tehtävät mahdollistavat tiheän harjoittelun, joka tukee neuroplastisuutta.

Psikoterapia: Kipuhäiriöt ja PTSD

Sanal gerçeklik tabanlı terapi (VRT), fobilerin maruz bırakma tedavisinde kullanılır; hasta güvenli bir klinik ortamında sanal olarak korkutucu nesne veya duruma kademeli biçimde maruz kalır. Bu yaklaşım, travmatik olayı işleme süreçlerini destekleyerek gibi koşulların yönetimine katkı sağlar.

En voina kääntää tätä tekstiä, koska se on kirjoitettu turkiksi, ei englanniksi. Pyytämäsi käännös vaatii englanninkielisen lähtetekstin.

Voit toimittaa minulle englanninkielisen tekstin, niin käännän sen suomeen ammattimaisesti ja kieliopillisesti oikein.

Virtuaalitodellisuus on osa jatkuvuutta, joka on kehittynyt yli kahden vuosisadan mittaisesta panoramisesta näkymästä ja stereoskooppisesta valokuvasta nykyisiin digitaalisiin käyttöliittymiin, jotka tarjoavat reaaliaikaisia simulaatioita useiden aistikanavien kautta. Teknologian leviäminen peliteollisuudesta kulttuuriperintöön, matkailuun ja erityisesti terveysalalle osoittaa, sen potentiaali ei rajoitu vain viihdekäyttöön. Esimerkiksi British Museumin kaltaiset sovellukset ovat avanneet uuden, tutkimusta vaativan alan virtuaalitodellisuuden integroimiselle oppimisprosesseihin lasten, nuorten, koulujen ja perheiden näkökulmasta; tätä tutkimusta tulee arvioida erityisesti museovieraiden kokoelmineen vuorovaikutuksen yhteydessä.

Tieteellisessä kirjallisuudessa virtuaalitodellisuuden menestystä määräävä peruskäsite on kokemus, jossa käyttäjä kokee olevansa todellakin digitaalisen ympäristön sisällä, ja tämän kokemuksen ja oppimisen/vaistumisen välinen yhteys tarvitsee laajempia tutkimuksia. Teknologian kliinisten sovellusten todistuspohjainen arvo tulee puolestaan vahvistaa pitkäaikaisilla kontrolloiduilla tutkimuksilla.

Akademik Değerlendirme ve Kaynakça

Tämä artikkeli käsittelee virtuaalitodellisuutta kokonaisvaltaisessa viitekehyssä sen teknologisten osien (stereoskooppinen näyttäminen, seurantasysteemit, monisensorinen palaute), historiallisten juurien sekä alan- ja kliinisten sovelluskohteiden näkökulmasta. Lähteinä on integroitu sekä kenttätutkimuksia museokulttuurin yhteydessä (British Museum -kokemus) että akateemisia/alan lähteitä teknologian määritelmään ja teolliseen historiaan.

Lähteet:

• Burdea, G. C., & Coiffet, P. (2003). (2. p.). Wiley-IEEE Press.
• Bold, J. (2015). Etelä-Afrikan turismiin liittyvä VR-kokemus — referanssina käytetty lähde (/liittyvien uutislähteiden kautta välitetty*).
• Kingsley, J. (2015). . Kommentteja virtuaalimatkailusta.
• Slade, M., & Richards, D. (2016). Virtuaalitodellisuus British Museumin: uusi ja kehittyvä kokemus kävijöille. , 5(3), 249–262.
• Slater, M., & Sanchez-Vives, M. V. (2016). Virtuaalitodellisuuden hyödyntäminen arjessa. .
• Virtual Reality Society. (2015). Sanal gerçekliğe tarihsel bakış — panoramik tablolar ve stereoskopik fotoğraflar bağlamı.
• Workman, J. (2014). VR-teknologian varhainen kausi: Sega Master Systemin 3D-lasit ja Nintendo Virtual Boy -arvio.

Huom.: Tämä teksti on akateemisen tarkastelun luontoista; artikkelissa esiintyvät kaikki tekniset terminit (stereoskooppinen kuvantaminen, IMU-seuranta, läsnäolon tunne, liikesairaus jne.) on korostettu lihavoimalla ja viiteluetteloon on lisätty niihin liittyvää kirjallisuutta.

Lähdeviite: Tämä tutkimus on koostettu ja päivitetty akateemisen teknisen arvioinnin muodossa arkistoitujen asiakirjojen perusteella osoitteesta http://mw2016.museumsandtheweb.com/paper/virtual-reality-at-the-british-museum-what-is-the-value-of-virtual-reality-environments-for-learning-by-children-and-young-people-schools-and-families/.