Toimitusjohtaja vahvistaa: Immersiivisten sim-pelejen, kuten Gloomwood ja Fallen Aces, myyntiin liittyy pahin mahdollinen virhe – kun niitä kutsutaan immersiivisiksi peleiksi

Deus Ex -pelin, Dishonoredin ja Gloomwoodin fanit pyörittävät sanaa ‘immersive sim’ suussaan niin usein kuin mahdollista, nauttien lämpimistä muistoista ensimmäisen persoonan näkökulmasta tapahtuvasta laatikoiden kaivamisesta ja syyntakuisesta murhasta.

Vaikka näin on, näiden pelien tekijöiden keskuudessa muodostuu jonkinlainen yksimielisyys: immersiivisen simulaatiopelin myyminen on erittäin vaikeaa, kun sitä kutsutaan sen omalla nimellään. “Onko se hyvä markkinointitermi? Ei,” sanoo New Blood Interactiven toimitusjohtaja Dave Oshry. “Se on paska. Se on kamala.”

(Kuvan lähde: New Blood)

New Blood tuli tunnetuksi boomer-ammunnoistaan, erityisesti peleistä Dusk ja Ultrakill, mutta on vienyt vuosia kahteen varhaisen pääsyn immersive-simiin, arvostettuihin Gloomwood ja Fallen Aces. Oshry vitsailee mielellään, että “sijoitan kaiken rahan immersive-simeihin, jotta voimme mennä vararikoon kuten suuret studiot ennen meitä, kuten Looking Glass.”

Viimeisimmät videot

PC Gamer

Mutta hän oli kuullut termin “immersive sim” vasta, kun Gloomwoodin vetäjä Dillon Rogers alkoi tehdä työtään hänen avoimessa maailmassaan, joka on sekoitus Thief-peleistä ja Resident Evil -peleistä. “Hän sanoi: ‘Näitä kutsutaan näin.’ Minä sanoin: ‘En ole koskaan kuullut tuosta eliniässäni. Mistä helvetissä sinä puhut?'”

Oshry ei ollut uusi lajityyppinsä. Hän oli kasvanut rakastamalla Deus Exiä ja Thiefiä. “Mutta Thief oli salailupeli,” hän vastustaa. “Minä kutsuin sitä salailupeliksi. Deus Exin minä kutsuin FPS-RPG:ksi, koska se oli FPS, mutta se oli RPG. Sinulla oli pisteitä, joita sinä asetat asioihin. Se on mitä RPG on, kuten Diablo.”

(Kuvan lähde: New Blood)

Tietenkin taitoihin ja ominaisuuksiin perustuvien valintojen levittäytyminen on yleistynyt kaikenlaisissa päävirran peleissä vuosikymmenien aikana. Mutta totta on: vuonna 2000 ne olivat pääosin roolipelien varassa. Deus Ex puolestaan omalla vuorovaikutuksellaan, tarinavalinnoillaan ja tappavalla greasel-taistelullaan vaikutti luontuiselta lisäyltä tuolle genreelle.

System Shock ja Deus Ex olivat roolipelejä”, Oshry sanoo. “Ihmiset kutsuivat niitä roolipeleiksi. Siinä on immersive sim -genren vitsi. Olet upotettu tähän maailmaan. Rakennat hahmoasi. Kyllä, sitä kutsutaan roolipeliksi, veli. Se on roolipelipeli.

Miten tämä ikiaikainen määrittelukiista oikeastaan vaikuttaa, niin kauan kuin pelit ovat hyviä? No, ehkä sillä on merkitystä. Koska immersiviit sim-peleitä pidetään monien suurten julkaisijoiden mukaan nišinä ja kannattamattomina. Kun taas roolipelit? “Ne tuottavat paljon rahaa ja myyvät paljon kopioita,” Oshry sanoo. “Voisi väittää, että Baldur’s Gate 3 on immersivi sim, koska Larian rakentaan pelejansa. Se ei ole ensimmäisen persoonan näkökulmasta, mutta voit pinota laatikoita ja käyttää taikoja vetääksesi asioita puoleesi ja ratkaista ongelmia uniikeilla tavoilla.”

(Kuvan lähde: New Blood)

Väite on sellainen, jota olen kuullut jo aiemmin—itse asiassa olen kuullut jopa Larianin korkeita kehittäjiä kutsumaan heidän Forgotten Realms -teostaan immersiiviseksi sim-peliksi. Mutta et löydä tuota ilmaisua mistään sen trailerista tai Steam-sivulta. “Mikäli markkinoit jotain roolipelinä, luulen voivasi menestyä paremmin kuin markkinoimalla sitä immersiiviseksi sim-peliksi,” Oshry sanoo.

Muutama vuosi sitten Arkane-perustaja Raphael Colantonio sanoi minulle saman asian. “Kukaan ei ihmettele, mikä on RPG,” hän sanoi. “Voimme väitellä siitä, ovatko Bethesdan RPG-pelit immersiivistä simulaatiota vai ei, mutta kuka välittää? Markkinat ymmärtävät vain sen, mikä on RPG. Sama pätee Baldur’s Gateen. Jos sanot: ‘Tämä on immersiivistä simulaatiota,’ sinulla on vain pieni prosentti ihmisiä, jotka ovat superjännittyneitä, koska he tietävät, mitä se tarkoittaa. Ja sitten muut, he sanovat: ‘Mikä se on?'”

Arkane’n Preyn kehittämisen aikana kehittäjä käytti paljon aikaa selittäessään tarkoitetulle kohderyhmälleen, mikä imsim oli. Aikaa, joka olisi voinut kulua paremmin myydessään potentiaalisille pelaajille gloo-tykin iloisia mahdollisuuksia. Bethesda oli tyytymätön Preyn myyntilukuihin ja asetti studion töihin Redfallin parissa—a tie, joka lopulta johti Arkane Austinin sulkemiseen Xboxin alla.

(Kuvan lähde: Trey Powell ja Jason Bond)

Voisi väittää, että ‘immersive sim’ on sisäpiirin baseball-termini, joka on murtanut eristyksensä. Looking Glassin alumniille se oli ratkaisevan tärkeä—tapa koodata jaoteltava yhteinen periaatesarja 90-luvulla, jolloin pelisuunnittelun sanasto oli vielä kaukana vakiintumisesta. Kuten Warren Spector alkoi levittää sen käyttöä haastatteluissa ja jälkikatsauksissa. Ja faneille termin omaksuminen tuntui hieman klubiin liittymiseltä.

Minun mielestäni termi ‘immersiivinen simulaatio’—jos tiedät, mitä se tarkoittaa—niin tiedät myös, mitä olet ostamaisillasi”, Oshry sanoo. “‘Voi hienoa! Se on peli, jossa voin ratkaista ongelmia pinoamalla laatikoita ja ryömimällä ilmastointikanavissa ja puukottamalla ihmisiä selkään.’ Mutta se ei ole hyvä markkinointitermi. En usko, että se auttaa. Se on hyvin niitti, koska jos sanot ‘immersiivinen sim’, ihmiset ajattelevat: ‘No onko se simulaatio?’ Päävirtaan kuuluvat ihmiset eivät tiedä, mitä se tarkoittaa, ja ne ihmiset, jotka tietävät, mitä se tarkoittaa, niin heille ei tarvinnut myydä mitään. Koska he etsivät juurakin sellaisia pelejä.

Kun New Blood alkoi mainostaa Gloomwoodia, Oshry yritti kiertää imsim-ongelman, mutta loi uuden. “Markkinointigeniossani ajattelin: ‘Kutsutaan sitä varkaaksi aseyllä'”, hän sanoo. “Se on helppo myydä. Mutta se on sekä siunaus että kirous, kun tuo kaiken näiden Thief-peilien faneja, jotka odottavat sinulta kaikkea mahdollista. Ja Gloomwood on ilmeisenä vain varas aseyllä, se ammentaa Call of Cthulhusta ja Resident Evilistä. Kuten suurin osa peistämme, se on sekava yhdistelmä niin montaa genreä. ‘Varkas aseyllä’ oli todella helppo nostatti-esitys. Mutta se tuo mukanaan paljon odotuksia.”

(Kuvan lähde: New Blood Interactive)

Toisaalta ‘boomer shooter’ on osoittautunut selkeästi hyödylliseksi markkinointisanaksi koko New Bloodin olemassaolon ajan. “On ihmisiä, jotka sanovat: ‘Mitä tarkoitat boomer shootereilla? Boomarit eivät pelanneet näitä pelejä.'” Oshry sanoo. “Ei se ole sitä tarkoita. Lisäksi, kyllä he pelasivat. Isäni oli boomer, hän pelasi näitä pelejä. Arvelen, että John Romero ja John Carmack ovat Gen X -sukupolvea, mutta Sandy Peterson on varmaankin boomer. Mutta kun sanot boomer shooter, ihmiset tietävät tarkalleen mitä se tarkoittaa. Kyllä, se on peli kuten Doom ja Quake ja vastaavaa.”

Huomaat, että kun New Blood paketoi Gloomwoodin ja Fallen Acesin yhdessä Stalker-tyyppisen Blood Westin kanssa Steamiin, niitä kutsutaan yhdessä ‘varjostelutrilogiaksi’. “Koska se on se asia, joka vetää ihmiset puoleensa,” Oshry sanoo. “Jos kutsuisimme sitä immersiiviseksi sim-trilogiaksi, kukaan ei vittuakaan ostaisi pelejä.”

2026 pelit
: Kaikkien aikojen suosikitIlmaiset PC-pelit
: Paras asetehoParhaat roolipelit
: Parempaa yhdessä